Varpushaukka on selvästi varista pienempi petolintu, jonka jalat ovat ohuet ja tikkumaiset. Aikuisella koiraalla selkä on siniharmaa, posket punaruskeat ja rinta punaruskean poikkijuovainen. Naaras on koirasta selvästi suurempi, ja sen selkä on harmaanruskea ja vaalea alapuoli ruskean poikkijuovainen. Nuori lintu on selkäpuolelta ruskea ja alapuolelta vaalea sekä ruskean poikkijuovainen. Hyviä tuntomerkkejä lennossa ovat pitkä pyrstö sekä lyhyet ja melko pyöreäkärkiset siivet.
Varpushaukka saalistaa ravinnokseen muita lintuja, pikkulinnuista jopa käpytikan, mustarastaan ja pulun kokoisiin lajeihin.
Varpushaukka suosii tiheitä sekametsiä, mutta pesii myös varttuneissa taimikoissa ja nuorissa harventamattomissa metsissä. Suomessa lajia tavataan koko maassa Lappia myöten.
Lähimuuttaja, ja osa kannasta talvehtii Suomessa. Muuttokäyttäytymiseltään varpushaukka on matkalentäjä, joka ei ole suurempien ja leveäsiipisten petolintujen tavoin riippuvainen nousevista ilmavirtauksista.
Lämpenevien talvien ja keväiden myötä varpushaukat ovat aikaistaneet sekä kevät- että syysmuuttoaan: aikaistuneen kevätmuuton seurauksena pesinnät alkavat aikaisemmin, jolloin myös syysmuutto aikaistuu. Syksyn päämuutto aikaistui jopa kymmenellä päivällä 1980-luvulta 2000-luvulle ja keskimäärin viidellä vuorokaudella koko seurantajakson aikana.
Lintuasemalla rengastetuista varpushaukoista valtaosa on nuoria lintuja, noin 94 prosenttia kaikista rengastuksista. Ikäluokkien eroa selittänee se, että vanhat ja kokeneemmat linnut lentävät korkeammalla kuin nuoret eivätkä osu yhtä usein rengastusverkkoihin.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.