Vihervarpunen on kellanvihreä, lyhytpyrstöinen pikkulintu. Koiras on väriltään kirkkaampi, ja sillä on musta päälaki. Molemmilla sukupuolilla on mustia viiruja vatsapuolella sekä keltaiset laikut siivessä ja pyrstössä.
Ravintonaan vihervarpunen käyttää etenkin kuusen, mutta myös muiden puiden siemeniä. Poikaset syövät hyönteisiä. Laji suosii havumetsiä ja erityisesti kuusivaltaisia metsiä, mikä näkyy sekä pesimäpaikan valinnassa että ravinnossa.
Vihervarpusen pesimäalueet painottuvat Pohjois-, Keski- ja Itä-Eurooppaan sekä Venäjän keskiosiin, ja talvehtimisalueet kattavat lähes koko Euroopan ja osia Lähi-idästä. Aasian itäosissa on oma, erillinen pesimäkantansa. Suomessa vihervarpusta tavataan lähes koko maassa, ja yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu Tunturi-Lappiin asti.
Määrät vaihtelevat voimakkaasti sekä valtakunnallisesti että alueellisesti, ja taustalla ovat erityisesti kuusen ja koivun siemensadon vaihtelut. Syysmuutto alkaa jo elokuun puolella, voimistuu syyskuussa ja on voimakkaimmillaan syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin.
Osittaismuuttaja. Hyvinä siemenvuosina pieni osa kannasta jää Suomeen talveksi. Kevätmuutto ajoittuu maalis-toukokuulle ja syysmuutto syys-lokakuulle.
Vihervarpusen pesimäkanta Suomessa kasvoi 1970-luvulta 1990-luvulle, minkä jälkeen kanta on säilynyt vakaana. Levinneisyys on samalla laajentunut, ja kanta on tihentynyt erityisesti Keski-Lapissa. Lintuasemaseurannassa havaintomäärät runsastuivat 2010-luvulle asti ja ovat sen jälkeen pysyneet vakaina.
Pesimäkanta-arvio, lähde: EU:n lintudirektiivin 12 artiklan raportointi.
Aineistot: GBIF (CC0/CC BY), Tilastokeskus sekä Punaisen kirjan verkkopalvelu.